Annika Saarikko: ”Tehtävämme on lievittää toistemme kärsimyksiä”

Annika Saarikko hyppäsi politiikan maailmasta uusiin tehtäviin ja liittyi tänä syksynä myös Suomen World Visionin hallitukseen. Lasten ja nuorten hyvinvointi on erityisen lähellä hänen sydäntään.

Sinusta tuli syksyllä 2025 Suomen World Visionin hallituksen jäsen. Mikä järjestössä vetosi?

Minua puhutteli erityisesti globaali vastuu ja teemana lapset ja nuoret. Oma elämäntilanteeni oli myös suotuisa. Olin päättänyt luopua puolueen puheenjohtajuuudesta, joten siitä vapautui aikaa. Olin kansanedustajana perhevapaalla nuorimmasta pojastani, kun sain yhteydenoton World Visionilta.

Tämä vuosi oli sinulle suurten muutosten aikaa, kun jätit politiikan. Kerro lisää.

Minulle on ollut alusta pitäen selvää, että haluan eduskuntatyöstä eteenpäin. Joku ystäväni löysikin vanhan haastattelun, jossa totean 25-vuotiaana kansanedustajana, että en ajatellut jäädä täältä eläkkeelle. Arvostan poliitikkoja ja entisiä kollegojani yli puoluerajojen valtavasti. En kyllästynyt tai pettynyt, mutta minulla on valtava tarve oppia uutta.

Olen myös ihan reilusti sanonut, että tämä on minun neljänkympin kriisini. Se ei tarkoita ikäviä asioita vaan kaipuuta muutokseen. Koin politiikassa melkein kaiken, mitä voi kokea. Enemmän kuin koskaan osasin toivoa.

Vaikuttamisen kipinä ei sammunut. Myös YTHS:llä saa tehdä työtä tulevaisuuden hyväksi nuorten aikuisten hyvinvoinnin puolesta. Se on siten samaa maastoa kuin eduskuntatyö.

Olet aitiopaikalla seuraamassa opiskelijoiden hyvinvointia. Miten nuorilla menee?

YTHS vastaa noin 300 000 oppilaan terveydenhuollosta. Valtaosalla opiskelijoista on asiat hyvin. Meillä näkyy kuitenkin sama äärilaitaistuminen kuin koko yhteiskunnassa. On ihmisiä, joille kasautuu paljon murheita. Erityinen huoli meillä on nuorten mielenterveydestä. Siinä näkyy tuska, ahdistus, epävarmuus ja turvattomuus maailmantilasta, ilmastosta ja sodista sekä kotimaiset huolet, kuten työelämään pääsy.

Myös tämän ajan yksilökeskeisyys, sosiaalisen median ruutujen vangitseva voima ja erityisesti lukion vaativuus heijastuvat mielenterveyspalveluiden kysynnän kasvuun. Meillä on fiksu ja tiedostava sukupolvi, joka uskaltaa puhua ja vaatia henkistä tukea.

Mielenterveyspalveluiden tarvetta ei voi kiistää, kasvu on ollut huima. Myös neuropsykiatristen diagnoosien määrä on kasvussa.

Tyttöjen oikeus kasvurauhaan, väkivallattomaan arkeen ja etenemismahdollisuuksiin elämässä näkyy World Visionin työssä.

Mikä Suomen World Visionin työssä on erityisen lähellä sydäntäsi?

Nostan esiin tyttöjen oikeudet. Tyttöjen oikeus kasvurauhaan, väkivallattomaan arkeen, etenemismahdollisuuksiin elämässä ja kaikkinaiseen turvaan ja rakkauteen näkyy World Visionin työssä.

Suomessa on tuudittauduttu siihen, että tasa-arvossa moni asia on tullut valmiiksi. Maailmalta kuitenkin kuuluu ääniä, jotka kyseenalaistavat sukupuolten välisen tasa-arvon. Ne voivat pyyhkäistä nopeasti pois kaiken saavutetun hyvän. Jatkuva rohkaisu kotimaassa ja maailmalla siitä, mitä on tasavertaisuus ja mitä tarkoittaa oikeus omaan kehoon ovat asioita, joiden puolesta pitää jaksaa taistella joka päivä.

Mitä hyötyä kehitysyhteistyöstä on suomalaisille?

Jos ajattelee globaaleja kriisejä, sotia ja vaikkapa ilmastonmuutosta, niillä on heijaste Suomeen suoraan tai välillisesti, nopeasti tai viiveellä. Maailma on yhteinen. Jos ainut motiivi on miettiä, että Suomi ensin, silloinkaan ei voi ummistaa silmiään siltä, että kaikki globaalit kriisit heijastuvat meihin. Jos ei halua ajatella, että Suomi ensin, on vastaus vielä helpompi: ihmisarvon ja humanismin nimissä meidän tehtävämme on lievittää toistemme kärsimyksiä.

Miksi kehitysyhteistyö on hallitustemme leikkauslistojen kestosuosikki?

Politiikan maailmassa näin, että helpointa on leikata sieltä, mikä ei näy omalle takapihalle tai kohdistu omaan elämänpiiriin. Se on inhimillistä, mutta myös epäoikeudenmukaista.

Ukrainan sota, joka ulottuu tavallaan omalle takapihalle, on rakentanut uusia kerroksia auttamiseen. On helpompaa ajatella, että Ukrainan auttaminen on tärkeämpää kuin kaukaisten kriisien keskellä elävien auttaminen.

Kehitysyhteistyöhön liittyy erityisen korkea eettinen ja moraalinen velvoite rahankäytön valvonnasta sekä oikeudesta kysyä, mihin rahoja käytetään ja normaalia vahvempi velvoite perustella, että rahankäyttö on vaikuttavaa. Tunnemme tapauksia, jossa näin ei ole ollut, ja ne ovat luoneet varjoa kehitysyhteistyökeskusteluun.

Ajattelen pienten lasten äitinä, että jokaisen lapsen pitäisi voida kasvaa turvassa ja ilman aikuisten murheita

Joka neljäs sekunti yksi ihminen maailmassa kuolee nälkään, ja noin 35 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta kärsii hengenvaarallisesta aliravitsemuksesta. Ajatuksia?

Gazan lasten loppumattomalta tuntuva kärsimys on ollut raskasta katsoa. Gazasta muodostui symboli viattomille uhreille erilaisissa konflikteissa, mutta samanlaista kärsimystä on muuallakin. Ajattelen pienten lasten äitinä, että jokaisen lapsen pitäisi voida kasvaa turvassa ja ilman aikuisten murheita – vain elää lapsuutta. Se on aika kaukainen haave, kun lapset taistelevat henkiinjäämisestä konflikteissa tai nälänhädässä.

World Vision muistuttaa, että jokainen meistä on yksilö. Puhumme helposti monikossa, mutta jokainen on yksi lapsi. Arvokas itsenään. Siihen kummitoiminta on mielestäni konkreettinen vastaus.

Mitä järkeä on sysätä rahaa muualle, kun Suomessakin on kärsiviä lapsia?

En pidä asetelmasta, jossa lasten keskinäinen kärsimys asetetaan vastakkain. On kuitenkin totta, että Suomessa lapsiperheköyhyys on ollut liian korkealla 1990-luvulta asti. Olemme silti onnistuneet tiukoissakin taloustilanteissa pitämään koulutuksen maksuttomana ja tarjoamaan ilmaiset terveyspalvelut alaikäisille. Vaikka joissakin perheissä on todella raskasta, meillä on hyvinvoinnin peruspilarit pystyssä.

Kehittyvissä maissa tai konfliktien keskellä lapset asuvat olosuhteissa, joissa yhteiskunta heidän ympärillään on sortunut. Heillä ei ole peruspalveluja. Tilanne on aivan toinen.

Olet sanonut, että uskot ihmisoikeuksien jakamattomaan arvoon. Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Olen koulutukseltani humanisti ja ihmiskäsitykseni lähtee siitä, että riippumatta taustasta tai muusta olevasta, kaikilla on jakamaton ihmisarvo. Tähän pohjautuu myös pohjoismainen hyvinvointimalli. Sen todeksieläminen on vaikeampaa monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. On helpompi tehdä asioita yhdenvertaisesti, kun kaikki vaikkapa näytämme samalta. Jakamaton ihmisarvo tulee haastetuksi moninaistuvassa yhteiskunnassa.

Mistä saat voimaa työhön ja myönteiseen asenteeseen, kun mielessä myllertää?

Minulla on vahva perusluottamus elämään ja johdatukseen. Koen, että tulen rakastetuksi ja saan rakastaa. Ammennan siitä voimaa.

Rakastetuksi tuleminen on suurin voimavara, mikä ihmisellä voi olla. Siitähän on kysymys myös hyvän lapsuuden turvaamisessa. Jos lapsen todellisuus ei tarjoa rakkautta, hän voi saada turvaa esimerkiksi World Visionin työn kautta. Ajattelen, että lahjoitukset ovat rakkauden tekoja.

Saan tehdä tärkeää työtä ja koen valtavaa tarkoitusta työtehtävissäni. Varmasti omienkin lapsieni kautta ajattelen, että lapsille ja nuorillehan näitä hommia tehdään.

Kuule lisää työstämme ja tuloksistamme – tilaa uutiskirjeemme!