Sarah kasvoi köyhässä perheessä, jossa poikia pidettiin tyttöjä tärkeämpinä. Kun vain hänen veljensä pääsivät kouluun, Sarah päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Rohkeus ja määrätietoisuus muuttivat tytön elämän suunnan.
Kun Sarah oli tarpeeksi vanha mennäkseen kouluun, hänen äitinsä Anna sanoi, ettei se ollut mahdollista. Sarahia tarvittiin hoitamaan pienempiä sisaruksia, sillä äidin oli mentävä kaupunkiin hankkimaan elantoa torimyyjänä.
Sarah taipui äitinsä tahtoon. Kun pari vuotta myöhemmin hänen molemmat pikkuveljensä lähetettiin kouluun, Sarah suuttui.
Suuri perhe ja niukat mahdollisuudet
Sarah asuu kuuden sisaruksensa, vanhempiensa sekä isovanhempiensa kanssa. Hänen setänsä, tätinsä ja pikkuinen veljenpoikansa asuvat lähellä. Anna-äiti on ainoa elättäjä koko perheelle, sillä isä ja isovanhemmat ovat liian vanhoja tekemään työtä. Jo pelkkä ruuan hankkiminen on jatkuvaa kamppailua. Sarah joutuu usein kerjäämään tai lainaamaan ruokaa naapureilta.
Hänen pikkuveljensä Meshack, 11, ja Lucas, 9, lähetettiin kouluun, koska pojat katsotaan heidän yhteisössään tärkeämmiksi perheen tulevaisuuden kannalta kuin tytöt.
Rohkea päätös
Kun Sarah oli 10-vuotias, hän päätti, että nyt riittää. Hän meni kylän johtajan Hashimin luo ja kertoi haluavansa kouluun, vaikka hänen vanhempansa eivät häntä sinne lähettäneet. Kun Hashim puhui Sarahin vanhempien kanssa, vanhemmat vastasivat, että Sarahin olisi parempi mennä naimisiin ja tuoda perheelle myötäjäiset.
Tunsin oloni toivottomaksi. Itkin suurimman osan ajasta ja sanoin: ”Minun täytyy päästä kouluun aivan kuten veljenikin. Älkää kieltäkö minulta sitä. Älkää kieltäkö minulta oikeuksiani.”
Hashim ehdotti Sarahille, että tämä voisi asua hänen perheensä luona ja aloittaa koulunkäynnin. Sarah päätti tehdä niin.
Kiinni unelmaan
Jo vuoden kuluttua Sarah menestyi koulussa niin hyvin, että opettajat siirsivät tytön suoraan neljännelle luokalle.
Anna oli hämmästynyt tyttärensä koulumenestyksestä, mutta kamppaili edelleen joka päivä perheen elättämisen kanssa. Hän pyysi Sarahia muuttamaan takaisin kotiin ja auttamaan kotitöissä koulupäivien jälkeen. Sarah suostui, mutta on päättänyt viedä koulutuksensa loppuun ja valita itse oman tiensä. Hän haluaa valmistua opettajaksi, jotta pystyy huolehtimaan perheestään.
Tiesitkö?
World Visionin työntekijöistä 99 prosenttia tekee töitä omassa kotimaassaan.
Yli 80 prosenttia heistä asuu apua saavien perheiden kanssa samoissa kylä- ja kaupunkiyhteisöissä.
Työntekijät tuntevat seudun ja sen asukkaat. Sen ansiosta avustustyössä keskitytään oikeisiin asioihin.
Sijoita sinäkin tyttöjen tulevaisuuteen ja lahjoita Mimmirahastoon.
