Kehitysyhteistyötä on alusta saakka arvioitu ja mitattu perusteellisesti. Tarkka syyni nostaa välillä esiin epäkohtia ja samalla voi unohtua, miten paljon hyvää tuella on saatu aikaan. Esimerkiksi terveydenhuollon ja koulutuksen saroilla on saavutettu huikeita tuloksia, kertoo Pohjoismaisen Afrikka-instituutin vanhempi tutkija Liisa Laakso.
Kehitysyhteistyö käynnistyi useissa maissa, kuten myös Suomessa, 1960- ja 1970-luvuilla. Kehitysyhteistyö on kansainvälistä toimintaa muun muassa köyhyyden vähentämiseksi ja eriarvoisuuden kaventamiseksi. Avun tavoitteena on lisätä esimerkiksi alueellista vakautta, mikä puolestaan voi edistää myös avunantajamaiden kansallista turvallisuutta.
Kehitysyhteistyön tehokkuutta ja tuloksellisuutta on mitattu ja arvioitu alusta alkaen. Liisa Laakson mukaan se lukeutuu julkisen hallinnon ja verorahojen käytön valvotuimpiin ja arvioiduimpiin aloihin. Koska toimintaa seurataan tiiviisti, myös epäonnistumisia havaitaan. Se voi johtaa ajattelemaan, että kehitysyhteistyöstä ei ole ollut todellista hyötyä.
– Kritiikkiä on aiheellista esittää ja epäonnistumisia on ollut, mutta niistä on myös opittu. Esimerkiksi sitä, kuinka paljon avusta jää paikallisen eliitin taskuihin, on syytäkin kritisoida. Samalla kannattaa muistaa, että kun julkisuuteen tulee tietoja vaikkapa korruptiotapauksista, se on osoitus siitä, että toimintaa valvotaan, Laakso sanoo.
Äärimmäinen köyhyys on puolittunut
Tutkimusten mukaan kehitysyhteistyö on ollut hyvin merkittävää maailman köyhimmille ja heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon mukaan kansainvälisen kehitysyhteistyön ansiosta muun muassa äärimmäinen köyhyys on puolittunut ja lapsikuolleisuus vähentynyt alle puoleen. Raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin kuolee nykyään merkittävästi vähemmän ihmisiä kuin esimerkiksi vielä vuosituhannen alussa.
Lisäksi esimerkiksi uusien hiv-tartuntojen määrä on tällä vuosituhannella lähes puolittunut ja hivin etenemistä ehkäisevän antiretroviraalilääkityksen saatavuus on parantunut. Vuonna 2000 hoitoa sai 800 000 ihmistä, vuonna 2020 sitä riitti jo 26 miljoonalle ihmiselle ympäri maailmaa. Miljoonat konfliktien keskellä elävät ihmiset ovat saaneet ruoka-apua sekä terveys-, vesi- ja sanitaatiopalveluita ja yhä useampi lapsi pääsee kouluun.
– Erityisesti kehitysavulla tuettu koulutus on alue, jonka hyödyt ovat tutkimuskirjallisuuuden mukaan aivan kiistattomia. Myös rokotusohjelmien avulla on saatu huikeita tuloksia terveydenhuollossa, Laakso toteaa.
Työpaikat hillitsevät siirtolaisuutta
Laakson mukaan kehitysyhteistyö on hyödyttänyt köyhimpien ihmisten lisäksi myös kohdemaiden koulutettua keskiluokkaa luomalla uusia työpaikkoja esimerkiksi ulkomaisin varoin toimiviin kansalaisjärjestöihin ja ajatushautomoihin. Kehitysyhteistyövarojen leikkaukset voivat johtaa näiden työpaikkojen katoamiseen ja pakottaa työntekijät etsimään työtä ulkomailta, jos työpaikkoja ei kotimaasta löydy.
– Kestävän kehityksen kannalta on tärkeää löytää keinoja tukea yritteliäisyyttä ja luoda työpaikkoja. Tärkeä elementti on myös reilu kauppa. Vähiten kehittyneiden maiden oman taloudellisen kehityksen tukeminen sillä tavoin, että nuorille syntyy työpaikkoja, on keino välttää hallitsematonta siirtolaisuutta ja hillitä esimerkiksi ihmissalakuljetusta.
Lisää aiheesta:
Mitä seuraa, kun avusta leikataan?
