Isoäiti Cheptoi aloitti muutoksen, jota hänen tyttärensä Domtilla jatkoi. Teini-ikäistä Joylenea ei huvittaisi enää keskustella koko asiasta. Silpomisesta on kuitenkin hyvä puhua niin kauan, kun se tuhoaa yhdenkin tytön elämän.
Palasimme kolmen vuoden tauon jälkeen kyläilemään Losokolianin perheeseen, jossa asuu kolme vahvaa naista. He ovat kertoneet avoimesti silpomisen vastaisesta taistelustaan.
– Silpomisessa ei ole mitään hyvää, ja se pitää sanoa ääneen, he totesivat aiemmassa tapaamisessa.
Isoäiti ja hänen vanhin tyttärensä Domtilla ovat läpikäyneet silpomisen. Tyttärentytär Joylene on säilynyt koskemattomana. Naiset ovat pitäneet pintansa, vaikka omasta pihapiiristäkin on tullut painetta teini-ikäisen Joylenen saattamiseksi aikuisuuteen perinteisin menoin.
Losokolianin perheen naiset ovat katkaisseet haitallisen perinteen alueella, jossa yhä noin 30 prosenttia tytöistä joutuu tuskallisen toimenpiteen kohteeksi. Muutoksen voimahahmo on isoäiti Cheptoi, joka pääsi ensimmäisten joukossa World Visionin koulutuksiin ja päätti jättää tyttäristään nuorimmat silpomatta.
– Me voimme hyvin, ja aiomme pitää päämme jatkossakin, isoäiti hymyilee.
Joylene on varttunut 15-vuotiaaksi neidoksi. Hänen viestinsä on vahva.
– Ei kosketa minua enää mitenkään. Silpominen kuuluu menneisyyteen.
Domtilla katselee tytärtään kunnioittavasti. Koko perhe iloitsee Joylenen koulumenestyksestä ja kunnianhimosta.
– Halusin antaa Joylenelle kaiken sen, josta jäin itse paitsi. Hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa.
Cheptoi, 60
Isoäiti Cheptoi hymyilee silmät sirrillään. Hänellä on kuusi tytärtä, joista vain kaksi vanhinta on silvottu. Cheptoi on selvästi ylpeä päätöksestään olla silpomatta nuorimpia tyttäriään. Hän tietää olevansa merkittävän muutoksen alkuunpanija.
– Kaksi vanhinta tytärtäni joutuivat silvotuiksi, koska luulin, että niin kuuluu tehdä. Se oli perinne, jota piti kunnioittaa. Kun pääsin World Visionin koulutuksiin, aloin ajatella toisin. Nyt olen isoäiti, jolla on sekä silvottuja että silpomattomia tyttäriä.
Isoäiti kertoo, että silpomattomilla tyttärillä on ollut helpompi elämä. He ovat jatkaneet opintoja jopa yliopistoon asti. Silvotut tyttäret menivät varhain naimisiin ja kävivät koulua vain muutaman vuoden. Heidän elämästään tuli raskasta.
– Olen nähnyt omien tyttärieni kautta, miten suuresti silpominen vaikuttaa naisen elämään.
Domtilla, 30
Domtilla palaa mietteissään hetkeen, joka muutti 12-vuotiaan tytön elämän.
– Yhteisö oli päättänyt, että 10 tyttöä silvotaan. Olin heidän joukossaan. Minulle sanottiin, että nyt on sinun vuorosi. Pitää olla valmiina ja hyvin rohkea. Ei saa näyttää kipua. Kunnon tyttö ei huuda.
Domtillaa pelotti. Hän tiesi, että ei pystyisi tekemään asialle mitään. Silpoja saapui aikaisin aamulla. Tytöt ohjattiin läheiselle joelle peseytymään. Sieltä heidät vietiin majaan, jossa heidän piti istuutua rinkiin kivien päälle. Silpominen tehtiin siinä asennossa.
– Kipu oli hirvittävä, Domtilla sanoo rystyset huuliaan vasten.
Toimenpiteen jälkeen tyttöjen jalat sidottiin yhteen toipumisen edistämiseksi. Parantuminen kesti kuukauden. Vessassa käyminen, kävely, jokainen liikahdus, kaikki oli tuskaista. Peseminenkin kiellettiin toipumisajaksi. Moni tytöistä kärsi pahoista tulehduksista.
– Asuimme lehmien majassa. Saimme juodaksemme tuoretta lehmän maitoa ja vettä. Se oli kärsimyksen kuukausi. Piti vain odottaa parantumista.
Domtillan koulunkäynti loppui silpomiseen. Hän tuli pian raskaaksi ja alkoi odottaa esikoistaan Joylenea. Synnytys oli erittäin vaikea.
– Minut ommeltiin melkein kokonaan kiinni, Domtilla kertoo ja näyttää pikkusormeaan.
Hän on kärsinyt myös kovista yhdyntä- ja kuukautiskivuista. Domtilla ristii kätensä ja katsoo esikoistaan.
– Päätin heti kun Joylene syntyi, että hän ei joudu kokemaan samaa kuin minä.
Päätöksen pitäminen ei ole ollut helppoa. Perheenisä on vaatinut Joylenea silvottavaksi. Vaikeina hetkinä naiskolmikko on yhdistänyt voimansa. Domtilla on kääntynyt Cheptoin puoleen, joka on käyttänyt arvovaltaansa tyttärentyttärensä suojelemiseen.
– Näytämme miehillemme, että silpominen on historiaa tässä perheessä. He ovat alkaneet vähitellen ymmärtää, että koulutettu tyttö tuo hyvinvointia koko perheelle.
Joylene, 15
Joylenen ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmassa on globaalia teiniangstia, kun hän kuuntelee silmiään pyöritellen silpomiskeskustelua.
– Tiedän kyllä, että mummi ja äiti on silvottu, mutta sehän on tapahtunut joskus viime vuosisadalla.
Joylene on onnekas tyttö. Hänen perheessään on rohkeita ja vahvoja naisia, jotka ovat uskaltaneet hylätä vuosisataisen perinteen. Tilanne voisi olla myös toisenlainen. Sookin alueen tytöistä yhä noin joka kolmas silvotaan. Joissakin perheissä tyttöjä joudutaan vartioimaan, että heitä ei ryöstettäisi yön aikana toimenpidettä varten.
– Toki olemme puhuneet silpomisesta äidin ja mummin kanssa, mutta en haluaisi ajatella koko asiaa, Joylene sanoo melkein vihaisesti.
Hän on koulussa kymmenen parhaan oppilaan joukossa. Lempiaine on biologia. Joylenen koulumenestys on saanut isänkin tuomitsevan äänen vaimenemaan. Fiksusta nuoresta naisesta voi tulla vaikka mitä.
– Minulla on aika selvät tulevaisuuden suunnitelmat. Menen yliopistoon opiskelemaan lääkäriksi. Sitten joskus valmistuttuani voisin ehkä hankkia miehen ja saada lapsia.
Haluatko olla mukana estämässä tyttöjen silpomista? Kuukausilahjoittajiemme tuella suojelemme tyttöjä silpomiselta, autamme lapsia katastrofien keskellä ja tuemme katulapsia kohti parempaa elämää. Kuukausilahjoittajana autat maailman vaarallisimmissa paikoissa eläviä lapsia selviytymään, toipumaan ja rakentamaan paremman tulevaisuuden.
Silpominen on mahdollista lopettaa
Tuellasi koulutamme perheitä silpomisen haitoista, rakennamme turvataloja tytöille, koulutamme silpojia uusiin ammatteihin ja järjestämme väkivallattomia aikuistumisriittejä perinteisten sijaan.
