Ukrainalainen Krystyna, 32, pakeni sotaa pienten lastensa kanssa Romaniaan. Häntä kosketti ihmisten valtava halu auttaa. Bukarestissa Krystyna laittoi vauvansa kantoreppuun ja ryhtyi töihin. Nyt hän tukee muita pakolaisäitejä vapaaehtoisena.

– Kun sota alkoi, olimme huolissamme lapsistamme. Kaksi rakettia putosi meidän kotikyläämme Hersonissa. Olemme kiitollisia siitä, että olemme edelleen täällä. Meidän täytyy katsoa eteenpäin, Krystyna toteaa.

– Mieheni lapsuudenkodista ei jäänyt jäljelle mitään. Kaikki koulut menivät kiinni, jopa päiväkodit. Elimme aina päivän kerrallaan.

Tavallista arkea

Ennen sotaa Krystyna työskenteli lakinaisena vankeja tukevassa organisaatiossa. Hänen miehensä on merimies ja työskenteli paljon ulkomailla.

Perheessä on kaksi pientä lasta, Matvi, 6, sekä alle vuoden ikäinen Eleonora. Krystynan mukaan heidän arkensa oli tavanomaisen rauhallista.

– Pystyimme työskentelemään ja tekemään mitä haluamme.

Pakomatkalle

Krystyna halusi etsiä turvaa mahdollisimman läheltä kotiseutua. Hän lastasi auton ja ajoi lastensa kanssa pois taisteluiden alta. Perhe suuntasi rajan yli Romaniaan.

– Nuorin lapseni oli silloin kuukauden ikäinen. Se oli rankkaa. Meiltä loppui ruoka. Mieheni pystyi lähettämään meille rahaa, mutta se ei riittänyt. Enkä voinut auttaa, koska minulla ei ollut töitä.

”He antoivat meille kaiken”

Kun perhe saapui Bukarestiin, ihmisten vieraanvaraisuus ja auttamisenhalu teki Krystynaan syvän vaikutuksen. Hän sai kuulla, että pakolaisille on tarjolla asuntoja ja erilaisia avustusohjelmia.

– Olin hämmentynyt. En osannut kuvitella, että ihmiset tarjoaisivat sinulle ilmaisen asunnon ja saisit apua.

Perhe sai avustustarvikkeita RomExpon pakolaiskeskuksesta Bukarestissa. Kaupungin suuri messukeskus on muutettu tilaksi, joka tarjoaa pakolaisille avustustarvikkeita, erilaisia palveluita sekä tietoa.

– Meille tarjottiin ruokaa, hygieniatarvikkeita, vaatteita, kenkiä, lasten vaatteita, vaippoja, vauvanpyyhkeitä, vitamiineja, keksejä, aivan kaikkea. Kun saavuimme, he antoivat meille kaiken.

Tukea toisille äideille

Krystyna päätyi kysymään keskuksen työntekijältä, voisiko hän jotenkin auttaa.

– He olivat huolissaan siitä, kuka huolehtii vauvastani, jos olen töissä. Sanoin heille, että voin ottaa lapset mukaan töihin. He auttoivat minua, joten minäkin haluan auttaa.

Krystyna aloitti keskuksen vapaaehtoisena ja toimii nyt esimerkiksi tulkkina. Matvi-poika käy päivittäin World Visionin lapsiystävällisessä tilassa leikkimässä ja oppimassa.

Krystyna haluaa tukea toisia äitejä pysymään vahvoina kriisin keskellä.

– En ole sankari. Haluan vain lapsilleni paremman elämän. Haluan, etteivät he kärsi sodasta. Haluan heille sen verran leipää, että he eivät joudu näkemään nälkää. Kuten kaikki ukrainalaiset, haluamme palata sinne, missä tunsimme olomme hyväksi, missä oli rauhallista, missä on kotimme.

Miljoonat tarvitsevat apua

YK:n humanitaarisen avun toimiston (OCHA) mukaan yli 17,7 miljoonaa ukrainalaista tarvitsee humanitaarista apua. Heistä 8,1 miljoonaa on paennut naapurimaihin.

– Toivon, että järjestöt pystyvät auttamaan mahdollisimman pitkään heitä, jotka eivät syystä tai toisesta selviä omin voimin, Krystyna toteaa.

Kansainvälisen World Visionin hätäapuoperaatio on tähän mennessä tavoittanut hieman yli miljoona ihmistä Ukrainassa ja sen naapurimaissa. Heistä noin puolet on lapsia.