Siirry sisältöön
Kategoriat ArtikkeliKirjoitettu

Nyt on aika juhlia

Kolme perulaista naista juhlivat projektin päättymistä.

Kummien tuella tehty työ El Salvadorissa Perussa on tullut suunnitelmiemme mukaisesti valmiiksi. Aloitimme työmme 2007, ja nyt 15 vuoden jälkeen iloitsemme tuloksista. Mitä kuuluu Luceron ja muiden nuorten elämään?

Kummilapsi Luceron ja Nilda-äidin koti on täynnä elämää. Viisi kania, muutama kissa, koira ja kanoja juoksentelee olohuoneessa.

Lucero hakee huoneestaan kuvakansion, johon hän on koonnut suomalaisen Pauliina-kumminsa lähettämät kuvat.

– Pauliina oli kummini 13 vuoden ajan. Pysyimme yhteydessä kirjeiden ja kuvien avulla. Oli aina kivaa saada kirjeitä ja nähdä kuvia hänen elämästään, Lucero kertoo.

Millaista elämä oli ennen kummiohjelmaa?

– Elämä oli vaatimatonta ja niukkaa, kuvailee Nilda-äiti.

Kummin tuki oli iso asia

Lucerolla ei ole isää ja Nilda-äiti kasvatti tytön yksinhuoltajana. Työn löytäminen oli vaikeaa ja perhe oli köyhä.

– Alueella ei ollut kunnollista terveydenhuoltoa ja lasten anemia- ja aliravitsemusluvut olivat hälyttävän suuria. Lasten koulutus oli vähäistä. Itse en ole käynyt edes alakoulua loppuun.

Nilda-äiti kuuli naapurilta World Visionin kummiohjelmasta.

– Olen kiitollinen, että kuulin ohjelmasta ja tyttäreni sai oman kummin. Se oli meille iso asia. Tuntui, että ei ole yksin.

Nilda-äiti osallistui World Visionin koulutuksiin, joissa opitaan terveellisestä ravinnosta ja lasten terveydestä.

– Sain tärkeää tietoa etenkin kasvavan lapsen ruokavaliosta. Terveysvapaaehtoiset ovat tehneet hienoa työtä alueella. He vierailivat usein myös meidän kotonamme.

Lucero ja Nilda hymyilevät kameralle.
– Tiedän, että tyttäreni tulee pärjäämään elämässä, Nilda-äiti sanoo. Vierellä tytär Lucero.

Tukea opintoihin ja tietoa oikeuksista

Luceron koulunkäyntiä on tuettu ja kouluihin on perustettu koulukirjastoja, joista löytyy kirjojen lisäksi myös pelejä ja soittimia. Kun Lucero oli alakouluikäinen, hän sai kummilta rahalahjan, jolla he ostivat huonekaluja ja koulutarvikkeita. Korona-aikana Lucero sai tabletin, jolla opiskella etänä.

– Moni alueen vanhempi ymmärtää nyt koulutuksen merkityksen, sanoo Nilda.

Lapsena Lucero osallistui lastenkerhoon, jossa lapset oppivat oikeuksistaan turvallisessa ympäristössä.

– Kerhossa leikittiin ja opittiin omista oikeuksista. Opin sosiaalisia taitoja ja käsittelemään sekä ymmärtämään tunteitani. Muistan, että menin kerhoon aina innoissani.

Kannustusta nuorisotyöllisyyskoulutuksesta

Pandemia-aikana Lucero osallistui nuorisotyöllisyyskoulutukseen, jossa nuoret saavat kannustusta ja oppivat yrittäjyydestä ja markkinoinnista. Koulutus jakaantuu neljään eri vaiheeseen. Ensin tutustutaan toisiin ja itseen. Mietitään porukalla, mitkä ovat esimerkiksi omat vahvuudet. Toisessa vaiheessa opitaan yrittäjyystaitoja, markkinointia ja budjetointia. Kolmannessa ja neljännessä vaiheessa tuodaan opit käytäntöön ja toteutetaan oma projekti.

– Tärkeintä oli inspiraatio ja kannustus. Oman yritystoiminnan aloittaminen jännitti, mutta minua rohkaistiin. Nyt myyn joka sunnuntai yhteisössäni tavaroita, jotta voin kerryttää säästöjä tulevia opintoja varten.

Miltä tulevaisuus näyttää?

– Minun ja muiden nuorten elämä näyttää valoisammalta. Isona haluan olla psykologi, jotta voin auttaa lapsia yhteisössäni, Lucero kertoo.

– Olen todella kiitollinen kummeille. Tyttäreni on saanut elämään paremmat lähtökohdat kuin itse sain. Toivon, että hän valmistuu opinnoista ja saa ammatin. Toivon hänelle vain parasta.

Jhordan ja hänen äitinsä hymyilevät kameralle.
Jhordanilla, 17, ei ollut omaa kummia, mutta hän sai World Visionin kautta terveyspalveluja ja tukea oppimiseen. Jhordan osallistui myös lastenkerhoon ja kävi nuorisotyöllisyyskoulutuksen.

”Lapsistamme tulee meitä parempia vanhempia”

Monet El Salvadorin alueen terveys- ja lastensuojelun vapaaehtoisista ovat toimineet alueella jopa 15 vuotta.

– Aiemmin täällä oli paljon kaltoinkohtelua. Nykyään lapset kertovat, että kotona on erilaista. Suurin osa vanhemmista on muuttanut lastenkasvatukseen liittyviä tapojaan, vapaaehtoisena työskentelevä Antonio sanoo.

World Visionin lähdön jälkeen yhteisön terveysvapaaehtoiset jatkavat työtä lasten ravitsemuksen parantamiseksi ja alueen terveyspalvelujen kohentamiseksi.

– Olemme surullisia, kun World Vision ei ole enää alueella. Aiomme silti jatkaa auttamista. Teemme työtä sen eteen, että vapaaehtoisverkosto virallistetaan alueella. Tulemme aina jatkamaan lasten auttamista yhteisössämme, Antonio sanoo.

– Työmme ansiosta lapsistamme tulee meitä parempia vanhempia.

Jazmin pitää taaperoa sylissään
Jazmin sai apua nuorisotyöllisyyskoulutuksesta. Nyt hän hankkii toimeentulonsa itse.

Upeita tuloksia

  • 60 % lapsista on saanut alakoulun päätökseen ajallaan eli 12-vuotiaina. Vuonna 2008 vastaava luku oli 22 %.
  • 66 % 11-vuotiaista osaa lukea sekä arvioida ja tulkita lukemaansa. Vuonna 2013 vastaava luku oli 20 %.
  • 95 % vanhemmista ja huoltajista kertoo raportoivansa lastensuojelurikkomukset.
  • 61 % alle viisivuotiaista lapsista sai asianmukaista ja nopeaa hoitoa ripuliin. Vastaava luku vuonna 2008 oli vain 8 %.
  • 12 % alle viisivuotiaista lapsista kärsi kroonisesta aliravitsemuksesta vuonna 2008. Nyt luku on puolittunut. World Visionin lähdön jälkeen yhteisön terveysvapaaehtoiset jatkavat työtä lasten ravitsemuksen parantamiseksi ja alueen terveyspalvelujen kohentamiseksi.
  • Vuonna 2019 lähes kaikki 3–5-vuotiaat lapset osallistuivat heille suunnattuun varhaiskasvatukseen. Viime vuonna osallistujia oli kuitenkin vain puolet tästä määrästä, sillä vanhemmat eivät uskaltaneet altistaa lapsiaan koronalle.

Sinäkin voit auttaa

Tule mukaan luomaan parempaa tulevaisuutta lapsille.