Siirry sisältöön
Kategoriat ArtikkeliKirjoitettu

Arkea sodan varjossa

Teksti: Anna Pollari | Kuvat: Laura Oja
Oleksii katsoo lempeästi äitiinsä.

Yli 100 000 ukrainalaista on paennut rajan yli Moldovaan, Euroopan köyhimpään maahan.
Vierailimme pienessä, 2,6 miljoonan asukkaan maassa ja tapasimme ihmisiä pakomatkalla, jolle ei näy loppua.

Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa sijaitsevassa pizzeriassa on desibelitaso korkealla. Paikalla on joukko eri-ikäisiä lapsia ja heidän huoltajansa. Osalle lapsista maalataan kasvomaalausta, loput tanssivat hittibiisien tahtiin leikkinurkassa.

Seuraavaksi pöydille katetaan pizzapohjat ja pienet leipurit pääsevät täyttämään ja paistamaan omansa. Samaan aikaan lasten vanhemmat voivat kysyä neuvoa avustustyöntekijöiltä sekä vaihtaa ajatuksia toistensa kanssa.

Tapahtuma on osa World Visionin tuella järjestettävää toimintaa pakolaislapsille ja heidän vanhemmilleen. Se tuo vaihtelua arkeen etenkin niille lapsille, jotka eivät käy Moldovassa koulua. Monella osallistujista on vammainen perheenjäsen, joka tarvitsisi erityistä tukea.

Alla, Anna ja Roman

Alla poseeraa hymyillen kameralle lapsensa Romanin ja Annan kanssa.
Alla, Roman ja Anna ovat olleet Moldovassa jo yli puolitoista vuotta. He kaipaavat kovasti kotiin Hersoniin. Lasten isä ja isovanhemmat ovat Ukrainassa.

Alla-äiti vilkuilee välillä tytärtään Annaa, 11, joka koristelee pizzaa muiden lasten joukossa. Olo on iloinen, kaikki sujuu hienosti.

Anna on erityislapsi ja hän on viettänyt viimeiset 1,5 vuotta äitinsä kanssa kotona. Oikea koti on Ukrainassa, mutta perhe on vuokrannut asuntoa Chisinausta jo pitkään.

– Olemme kotoisin Hersonista. Kaksi kuukautta olimme jatkuvasti pommisuojassa. Sitten päätin, että meidän on pakko lähteä turvaan lasten takia. Vanhempani ja mieheni jäivät Ukrainaan, Alla kertoo.

Alla puhuu painokkaasti, mutta silmiin nousee kyyneleet, kun hän mainitsee lasten isän. Arki vieraassa maassa ei ole helppoa. Anna-tytär ei ole päässyt kouluun, koska hän tarvitsisi avustajan. Tilanteeseen täytyy saada muutos, koska paluu Ukrainaan tuntuu siirtyvän koko ajan kauemmaksi. Enää ei voi odottaa.

Alla on osallistunut World Visionin tuella järjestettyyn vertaistukiryhmään, missä on voinut jakaa ajatuksia tilanteesta ja saada tukea muilta samassa tilanteessa olevilta. Hän toivoo, että perhe voisi integroitua paremmin Moldovaan. Nuorin lapsi, Roman, 6, käy onneksi päiväkodissa. Vanhin, Vitalii, 17, haluaisi opiskella, mutta se ei onnistu, koska hänellä ei ole pysyvää oleskelulupaa. Suurin toive on kuitenkin paluu Ukrainaan.

– Jos voisimme vain elää kuten ennen sotaa.

Oleksii on omaishoitaja

Oleksii katsoo lempeästi äitiinsä.
Ukrainalainen Oleksii toimii äitinsä omaishoitajana. Muistisairaan äidin kädet eivät enää taivu käsitöihin, mutta hän liikuttelee valmista huivia kärsivällisesti ja huolellisesti työpöytänsä ääressä. Uutta silmukkaa ei enää synny, mutta käsityönsä äärellä äiti on tyytyväinen.

Suurin osa Moldovaan tulleista pakolaisista asuu vuokralla tai sukulaisten luona. Pääkaupungin vuokrataso on noussut pakolaisten tulon jälkeen poikkeuksellisen korkealle. Ne, jotka eivät pysty maksamaan asunnosta, asuvat pakolaisten asuntoloissa.

Kiovasta saapunut Oleksii, 49, on onnistunut vuokraamaan perheelleen kodin. Hän pakeni Ukrainan pääkaupungista 76-vuotiaan äitinsä, vaimonsa sekä kahden poikansa, Maksimin, 14, ja Illiyan, 15, kanssa.

Oleksiin äiti sairastaa pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia ja istuu pyörätuolissa. Oleksii on äitinsä omaishoitaja, eikä ole sen takia rintamalla.

Perhe lähti Kiovasta puoli vuotta sitten. Matka Chisinauhun kesti 10 tuntia.

– Meidän oli pakko lähteä, koska pommitukset olivat liikaa kaikille. Jatkuvasti sai pelätä, että taloon osuu. Lapset eivät päässeet kouluun, Oleksii kertoo.

– Täällä on rauhallista. Pelko on kadonnut ja olo on paljon parempi.

Perhe jäi Moldovaan, koska se muistuttaa Ukrainaa, erot eivät ole liian suuria ja kotiin on lyhyempi matka. Koti Kiovassa on yhä olemassa, mutta se on vaurioitunut pommituksissa. Paluu ei ole edessä ainakaan lähi-aikoina.

– Pojilla on iso ikävä takaisin. Osa kavereista on yhä Kiovassa. Onneksi teineillä on nykyään yhteydet kännykässä. He myös opiskelevat kieltä, jotta pärjäävät täällä. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan.

Haastattelun päätteeksi Oleksii käy katsomassa äitiään, joka istuu neuletyön kanssa ikkunan ääressä. Aamupäivä moldovalaisessa lähiössä on todella hiljainen. Pihalta kuuluu vain lasten ääniä.

Suomen World Visionin hätäapuprojekti Moldovassa

Äiti ja poika kantamassa World Visionilta saatuja lämmittimiä.
World Vision jakaa lämmittimiä ja varavirtalähteitä haavoittuvimmassa asemassa oleville perheille. Moldovan talvi voi olla hyvin kylmä.

Suomen World Vision tukee pakolaisia ja tukea tarvitsevia moldovalaisia Suomen ulkoministeriön ja suomalaisten lahjoittajien avulla. Vuoden kestävä projekti huomioi erityisesti eri tavoin vammaiset aikuiset ja lapset.

  • Tarjoamme psykososiaalisen tuen ja mielenterveyden palveluita
  • Järjestämme tapaamisia, joissa vanhemmat ja lapset voivat kokoontua ja saada tietoa sekä tukea
  • Neuvomme lastensuojelun ja vammaisten tukipalveluista ja niihin pääsystä
  • Jaamme talvivarusteita, lämmittimiä sekä varavirtalähteitä
  • Jaamme käteisapua
  • Koulutamme paikallisia kumppaneita psykologisesta ensiavusta

World Vision auttaa neljässä maassa

World Visionin hätäapuoperaatio on käynnissä Ukrainassa, Moldovassa, Romaniassa sekä Georgiassa. Avustustyö on tavoittanut 1,49 miljoonaa ihmistä, joista lähes puolet on lapsia.

  • Huolehdimme ihmisten perustarpeista ja jaamme ruokapaketteja, käteisapua ja hygieniatarvikkeita
  • Hätäavun lisäksi keskitymme lastensuojeluun, jaamme tietoa ja tuemme pääsyä terveydenhuoltoon sekä muihin palveluihin
  • Tarjoamme psykososiaalista tukea lapsille ja aikuisille
  • Tuemme pakolaislasten koulunkäynnin jatkumista ja jaamme opiskelutarvikkeita

Sinäkin voit auttaa

Tee kertalahjoitus ukrainalaisten lasten hyväksi.