Suomen World Vision täytti 40 vuotta vuonna 2023. Kokosimme 40-vuotisjuhlamme kunniaksi kuvia ja tarinoita unohtumattomista kohtaamisista ja hetkistä, jotka eivät unohdu. Kohtaamisia-juttusarja näkyi Suomen World Visionin uutiskirjeissä ja sosiaalisessa mediassa koko juhlavuoden ajan.
Srou, Lai ja Tang
Kuvassa ovat Srou, 15, ja hänen pikkusiskonsa Lai, 10, ja Tang, 8.
Srou oli vasta 15-vuotias, mutta huolehti päivittäin pikkusiskoistaan. Vanhemmat olivat joutuneet matkustamaan toiselle paikkakunnalle työn perässä. Srou esitteli reippaasti huonokuntoista taloa, mutta kun puhe kääntyi heidän vanhempiinsa, hän alkoi itkeä.
Laitoin heti kameran pois.
Matkan jälkeen mietin usein, mitä heille kuuluu. Sain tietää, että World Vision järjesti vanhemmille töitä kotiseudulta. Tytöt eivät asu enää yksin. Siitä tuli todella hyvä mieli.
Valokuvaaja Pasi Liesimaa kohtasi kambodzalaiset tytöt Santukissa 2017.
Katso videolta mitä lapsille kuului vuonna 2021 »
Äitiyden iloa
Kuva on Keniasta vuodelta 2017. Pääsin vierailemaan tuoreen äidin luona ja esittelin hänelle äitiyspakkauksen tuotteita. Äidin nimi oli Josephine.
Kuvasimme äitiyspakkauskuvia, ja tilanne oli nuorelle äidille jännittävä. Tehtäväni oli saada hänet rentoutumaan ja kerätä hieman taustatietoja. Aluksi tunnelma oli jännittynyt, mutta lopulta aivan ihana.
Äitiys on samanlaista kaikkialla. Josephinen rakkaus pienokaistaan kohtaan oli käsinkosketeltavaa. Oli myös kiva hypistellä yhdessä äitiyspakkauksen ihanuuksia, joilla on tosi tärkeä merkitys uuden ihmisen alkutaipaleella.
Sirpa Solehmainen tapasi Josephinen toimiessaan varainhankintajohtajana Suomen World Visionissa.
Lastenkerhoista yliopistoon
Aloitin vuonna 2010 Renacerin alueohjelman koordinaattorina. Minulle oli erityisen tärkeää tehdä töitä juuri Suomen World Visionin kanssa, koska järjestö oli aiemmin tukenut korkeakouluopintojani stipendillä. Se motivoi minua tekemään töitä lasten ja nuorten hyväksi ja heidän osallistumismahdollisuuksiensa parantamiseksi.
Aloimme kouluttaa opettajia ja perustimme lasten ja nuorten kerhoja. Olen ylpeä siitä, miten heidän taitonsa lisääntyivät. Esimerkiksi Nayeli, Cristhian, Ricki ja Keyla opiskelevat nyt yliopistossa kaivostekniikkaa, lääketiedettä, rakentamista ja elintarviketiedettä. Tulevaisuudessa he tekevät varmasti paljon kotiseutunsa eteen.
Celia Cerda Vasquéz on Ayacuchon aluekoordinaattori.
Bramwel-vauvan katse
Tässä kuvassa viisikuinen Bramwel leikkii World Visionilta saamansa moskiittoverkon luona. Otin kuvan Kenian Ngoswetissa syyskuussa 2019.
En ikinä unohda vierailua Bramwelin kotona keskellä kenialaista maaseutua. Nelihenkinen perhe asuu pienessä peltihökkelissä, joka on keskipäivän helteellä kuin kuuma sauna ja yöllä kolea.
Bramwel-vauvan katse on jäänyt sieluuni ikiajoiksi. Huomaan usein miettiväni, mitä hänelle tänään kuuluu. Pojan pitäisi olla nyt nelivuotias, hieman siskontyttöäni Emmaa vanhempi. Toivon sydämestäni, että myös Bramwel saa mahdollisuuden koulutukseen ja turvattuun elämään.
Toimittaja Sanna Wallenius
Beatrice hakee itse puhdasta vettä
Kuvassa on 13-vuotias Beatrice hakemassa vettä. World Vision on rakentanut Ugandaan Omugon pakolaisaluelle moottoroidun vesijärjestelmän, joka palvelee myös vammaisia lapsia ja aikuisia. Omugo on koti noin 41 000 eteläsudanilaiselle pakolaiselle.
Tämän vesijärjestelmän sekä sopivan kokoisen pyörätuolin ansiosta Beatrice pääsee itsenäisesti käyttämään puhdasta vettä.
Valitsin tämän kuvan, koska vammaisten ihmisten oikeudet ja inkluusio ovat minulle tärkeitä teemoja.
Derrick Kyatuka on työskennellyt viestintäkoordinaattorina Ugandan World Visionissa
Christina ja Benjamin
Tämä kuva on otettu Keniassa 2022. Siinä on Christina poikansa Benjaminin kanssa Turkanassa Kenian maaseudulla.
Turkana kärsii pahasta kuivuudesta ja ihmiset ovat aliravittuja. Christina on lähdössä kävelemään viiden kilometrin matkaa kotiinsa avustuspaketti päänsä päällä.
Oli koskettavaa nähdä äidin rakkaus ja lämpö toivottomalta näyttävässä tilanteessa.
Valokuvaaja Laura Oja
Lapsille kasvomaskeja
Kuva on otettu 2021 kesällä Kocholwon-koulun pihalla Ngoswetissa Keniassa. Jaamme kasvomaskeja lapsille koronapandemian aikana.
Lasten oikeuksien puolustaminen on ollut minulle eteenpäin vievä voima. Esimerkiksi näitä kasvomaskeja oli riittävästi, mutta meidän piti vaatia niiden jakamista myös lapsille.
Monissa maissa lapsilta kielletään yhä heidän oikeuksiaan itsekkäistä ja kulttuurisista syistä.
Olen työskennellyt yli 35 vuotta lasten hyväksi ja jatkan yhä, vaikka olen jo eläkkeellä.
Titus Teimuge, autonkuljettaja Kenian World Visionissa. Eläkkeelle 2021.
Tulion muistan aina
Kuvassa on guatemalalainen Tulio, 5, jonka tapasin Suomen World Visionin kenttämatkalla 1990. Pieni poika kulki vierellämme iso sombrero päässä ja aivan liian pieni paita päällä. Hänestä näki, että hän on aliravittu.
Saimme tietää, että Tulio on isätön poika, jonka äiti jätti sukulaisten huostaan. Sukulaiset teettivät pojalla päivittäin raskasta työtä. Kun lähdimme pois, poika juoksi housujaan kannatellen automme perässä.
Tulion tapaaminen vahvisti ajatteluani siitä, miten lapsikeskeisen järjestön pitää toimia. Meidän on pidettävä huolta heikoimmista ja vaikutettava lasten elinympäristöön siten, että heidän elämänsä muuttuu paremmaksi.
Ulla Tervo aloitti 1983 Suomen World Visionin ensimmäisenä työntekijänä
Isoisä ja lapsi
Kuva on otettu Intiassa 2013, kun olimme dokumentoimassa Suomen World Visionin päättyvää hanketta Ambegaonissa Intiassa.
Tässä kohtaamisessa oli jotain todella syvää. Kuvassa tuntuu ikään kuin yhdistyvän Ambegaonin menneisyys ja tulevaisuus.
Valokuvaaja Minna Annola
Pakolaisleirin lapset
Kuvassa olemme paikallisessa koulussa Bidibidin pakolaisleirin läheisyydessä Ugandassa. Siinä olen minä ja koulun oppilaita. Kuva on marraskuulta 2018.
Kohtaamisesta teki ikimuistoisen sen ymmärtäminen, että kaikesta kokemastaan huolimatta lapsissa oli iloa. Vaikka he olivat olleet sodan keskellä, kohdanneet karmeuksia ja joutuneet lopulta jättämään kotimaansa, heidän silmänsä loistivat edelleen. Mikään maailman pahuus ei ollut onnistunut lannistamaan heidän uskoaan tulevaisuuteen.
Sen näkeminen oli yksinkertaisesti kaunista. Sinä päivänä aloin uskoa, että lopulta hyvä voittaa.
Malla Murtomäki, valokuvaaja
Ivy, 9, haluaa auttaa muita
Kuvassa tapaan vaimoni Vanessan kanssa ghanalaisen Ivyn, joka on yksi kummilapsistamme. Edellisestä tapaamisestamme oli kulunut kolme vuotta. Oli mahtavaa kuulla Ivyn toiveista ja unelmista sekä hänen intohimostaan lukemista kohtaan.
Kun Ivy syntyi, sairaanhoitaja pelasti hänen henkensä. Nyt yhdeksänvuotiaana hän kertoi haluavansa itse sairaanhoitajaksi, jotta voisi antaa yhteisölleen takaisin saamastaan hyvästä. ”Minä vain haluan auttaa muita”, Ivy sanoi.
Se teki minuun suuren vaikutuksen, sillä kaiken tuon mahdollistaa kummius.
Kummihankkeissa tehdään uskomattoman hienoa työtä, josta lapset hyötyvät niin monella tavalla. Yksi tärkeimmistä painopisteistä on lasten ravintoon panostaminen. Parempi ravitsemus tarkoittaa sitä, että lapsi jaksaa käydä koulua. Hän on onnellisempi ja terveempi sekä paremmin suojassa varhaiselta avioliitolta.
Andrew Morley, kansainvälisen World Visionin johtaja
Kultaisia ajatuksia
Kuvassa olen käännöstöissä Suomen World Visionin toimistolla. Olen ollut vapaaehtoisena Suomen World Visionilla noin viisi kuukautta.
Päädyin mukaan toimintaan oman kummilapseni innoittamana. Auttamisen halu ja mukavat kohtaamiset toimistolla motivoivat jatkamaan vapaaehtoistyötä.
Käännän kummien kirjeitä englanniksi. Niistä välittyy lämpöä ja kultaisia ajatuksia, joita kummit haluavat jakaa kummilapsilleen ympäri maailmaa. Minulle on jäänyt mieleen erityisesti tämä kirjoitus: ”Kannattaa olla ystävällinen kaikille. Sillä tavoin pääset säkenöimään maailmassa.”
Sari Suomalainen, Suomen World Visionin vapaaehtoinen ja kummi
Yhdessä
Tämä kuva on otettu syksyllä 2023. Olen Annette Gothónin kanssa Nairobissa Korogochon slummikoulun avajaisissa. Uusi koulurakennus valmistui Suomen ja Kenian World Visionin yhteistyöllä ja lahjoittajien tuella.
Valitsin juuri tämän kuvan, koska se kertoo, että isoja asioita saadaan aikaiseksi yhdessä.
Annette on toiminnanjohtaja, joka kuuntelee jokaista ihmistä ja arvostaa kaikkia työkavereita. Hän, kuten muutkin suomalaiset kollegat, eivät korosta asemaansa vaan ovat aina avuliaita ja ystävällisiä.
Tapasin heitä myös Suomessa Impact-seminaarissa, jossa he tekivät kaikkensa World Vision -vieraidensa hyväksi. Saimme huolenpitoa, upeita muistoja ja yhteisiä oppimiskokemuksia.
Joyce Gitao, nuorisotyöllisyyshankkeen asiantuntija, Kenian World Vision
Hetki ennen tapaamista
Tämä kuva on vuoden 2003 Ugandan-kummimatkalta, jonka huippukohta oli oman kummilapsen tapaaminen. Meidät jätettiin bussista tienhaaraan, josta mopokuski vei pientä polkua pitkin kummilapsen perheen luokse. Kohtaaminen oli todella koskettava.
Olen ollut mukana Suomen Wolrd Visionin toiminnassa yli kolme vuosikymmentä kummina ja vapaaehtoisena. Olen elämäni aikana matkustanut paljon ja nähnyt lapsia vaikeissa olosuhteissa.
Aloin miettiä, miten voisin auttaa. Tutustuin Wolrd Visionin toimintaan, se tuntui hienolta. Lapsia autetaan heidän kotimaassaan, ja vaikka kaikkia ei voida pelastaa, kummina voi auttaa ainakin yhtä lasta ja hänen yhteisöään.
Teija Laaksamo, Suomen World Visionin vapaaehtoinen ja kummi
