Sanna Kaihovirta on ollut kummina jo vuodesta 2008 lähtien. Vuosien vieriessä hän on ehtinyt tutustua viiteen kummilapseen kolmesta eri maasta. Kysyimme Kaihovirralta, millaisia ajatuksia kummilapsen vaihtuminen herättää.

Kuva: Sanna Kaihovirran kotialbumi

Miten sinusta tuli kummi?

– Elämässäni oli kausi, jolloin olin yksinhuoltaja. Elin niukkaa elämää, mutta mietin, että olisi ihanaa olla tueksi jollekin. Tiesin kokemuksesta, miten tärkeää tuen saaminen voi olla. Vuosien myötä lapseni kasvoi ja taloudellinen tilanteeni helpottui. Kun olimme viettäneet poikani rippijuhlia ja olin juhlien jälkeen yksin kotona, sanoin itselleni, että nyt Sanna on se hetki, kun sinusta tulee kummi.

Miksi halusit tukea kehittyvien maiden lapsia?

– Olin nähnyt konsertin televisiosta ja lukenut jotakin, joka minut herätti. Oli selvää, että haluan tukea kehitysmaan lapsia. Siellä ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset ovat.

Mikä on ollut parasta kummiudessa?

– Kummimatka Peruun ja silloisen kummilapseni tapaaminen. Se on tietysti ollut kohokohta. Ja tiedon saaminen siitä, että lapset ovat oikeasti saaneet apua. Matkalla pääsin näkemään esimerkiksi varhaiskasvatuskeskuksen, jonka perustamista kummit olivat tukeneet.

Mikä on ollut vaikeinta kummiudessa?

– Kummisuhteen loppuminen on ollut haikeaa, vaikka oikeastihan se on onnen päivä. Lapsen kotiseudulla ovat asiat menneet niin paljon eteenpäin, että asukkaat voivat jatkaa muutosta itse. World Vision on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Yhteisen ajan loppuminen kummilapsen kanssa on surullista. Ajattelen kuitenkin, että on ollut onni koko seudulle ja siellä asuville ihmisille, että heidän asiansa ovat parantuneet.

Mistä tiesit, että työmme kummilapsesi kotiseudulla Perussa on tulossa päätökseen?

– Siitä kerrottiin jo silloin aluksi, kun otin kummilapsen. Saamassani kirjeessä oli arvioitu päättymisaika. Siitä oli puhetta myös kummimatkalla. Ja Plussasta olen katsonut.

Jos olen saanut luotua yhteyden yhden perheen ja lapsen kanssa, miksi se ei onnistuisi toisenkin perheen kanssa?

Sanna Kaihovirta
Suomen World Visionin pitkäaikainen kummi

Sait kirjeen, jossa kerrottiin, että kummilapsi vaihtuu. Mitä ajatuksia se herätti?

– Ensimmäisellä kerralla vuosia sitten kummilapseni perhe muutti pois World Visionin työskentelyalueelta ja kummius päättyi siihen. Se oli suuri sokki, sillä olin olettanut, että kummius kestäisi vielä pitkään. Kun sain uuden kummilapsen, minulle tuli torjuntareaktio. Ajattelin, että tämäkin katkeaa, ja siksi en halua jatkaa. Päivän sitä tuumailin ja mietin, että olenpa hölmö. Jos olen saanut luotua yhteyden yhden perheen ja lapsen kanssa, miksi se ei onnistuisi toisenkin perheen kanssa? Ja miksi en auttaisi toista perhettä samalla seudulla, vaikka aiempi muuttikin pois?

Mitä mietit yhteydenpidosta kummilapsen kanssa?

– Tiedän kummeja, joilla elämäntilanne on muuttunut ja ei ole voimia pitää henkilökohtaista suhdetta yllä. Silti voi jatkaa kummiutta ja olla rahallisena tukena. Se on tärkeää, jotta työ voi jatkua. Kyllä sekin on ihan mahdollinen ajatus, että en pitäisi yhteyttä lapseen. Saisin kuitenkin tietoa, miten työ lapsen kotiseudulla on mennyt eteenpäin. Minulle on tärkeää tietää, että olen oikeasti avuksi jollekin.

Mitä ajattelit, kun sait viime keväänä ehdotuksen uudesta kambodzalaisesta kummilapsesta?

– Ensimmäisen kummilapseni valitsin itse vuosia sitten. Sitten totuin, että kummilapset vain tupsahtavat minulle. Kaipasin kyllä, että olisin voinut jatkaa espanjankielisen lapsen kanssa, koska haluaisin käyttää kielitaitoani. Koska heitä ei ollut, ajattelin että ei muuta kuin avoimin mielin tutustumaan uusiin maihin. Lopulta kuitenkin lasten tarpeet ovat hyvin samanlaisia eri puolilla maailmaa. He tarvitsevat syliä, hellyyttä, turvaa, vaatteita, ruokaa ja koulua. Oli myös ihanaa, että Plus-palvelussa oli häneltä video.

Mitä tiedät Kambodzasta?

– Kambodza oli minulle vieras maa. Katsoin kartasta, missä se sijaitsee. Googlailin lisää ja mielenkiintoni heräsi. Maalla on ollut raaka historia ja mietin, että toistaako se itseään. Luin, että World Visionin tavoitteena on lapsiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen. Kummilapselta saamassani kirjeessä lukikin, että rakastan äitiäni, koska hän ei koskaan lyö minua.

Mitä kummius tarkoittaa sinulle tänä päivänä?

– Emme pariskuntana tee enää ulkomaanmatkoja, joten kummius on tapa tutustua toisiin maihin. Kummilapset ovat matkaoppaita omaan kotiseutuunsa ja kulttuuriinsa. On yhtä suuri tilaisuus tutustua Kambodzaan kuin aiemmin Peruun ja Keniaan.

– Jokaisella lapsella pitäisi olla tässä maailmassa mahdollisuudet ruokaan, kouluun, ravintoon, terveydenhoitoon. Lapsen kehitykselle on hyväksi, että hän saa kuulla olevansa tärkeä ja että hänestä välitetään. Vaikka olisi kuinka välittävät vanhemmat tahansa, koskaan ei voi olla liikaa niitä ihmisiä, jotka kantavat lasta mielessään.